keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Koulujen toimintakulttuuria uudistetaan yhteistyöllä

Koulujen toimintakulttuurin uudistaminen on Kajaanissa hyvässä vireessä. Viime viikkoina olen käynyt aiheesta paljon keskustelua esimerkiksi perusopetuksen rehtoreiden kanssa ja on ollut ilo havaita, kuinka selkeää ajattelu asiasta heillä on. Julkisessa keskustelussa on toisaalta kysytty ehkä hieman ironisestikin, mikä muuttui kesälomalla, tarjoten rivien välissä vastausta "ei mikään". On hyvä muistaa, että muutos on startannut jo muutama vuosi takaperin ja kouluissa on luotu valmiutta siihen, että tänä syksynä kouluissa alkaa uusi aika.

Koulujen toimintakulttuurin uudistuksessa esi- ja perusopetus eivät tee työtään yksin. Koulut huomioivat hyvin eri sidosryhmien mahdollisuudet yhteistyön ja sitä kautta koulutyön rikastuttamiseksi. Verkostot vaihtelevat jonkin verran kouluittain mutta yhteisiäkin linjoja on etsittävä. Kajaanissa on ponnisteltukin eri koulutusasteiden yhteistyön eteen linjojen kirkastamiseksi. Olemme kokoontuneet eri koulutusasteiden (esi- ja perusopetus, toinen aste, korkea-aste) ylimmän johdon kanssa säännöllisesti tarkastelemaan opetuksen muutoksen suuntaa, tilaa ja tarpeita. Tavoitteena on, että kainuulaiset ja kajaanilaiset lapset saisivat mahdollisuuden hankkia oppinsa ympäristössä, joka tukee kasvua tulevaisuuden tarpeet huomioiden parhaalla mahdollisella tavalla. Koulutustoimijoiden johdon toimesta olemme linjanneet kaikkia koulutusasteita yhdistäviksi ja niiden toimintakulttuuria ohjaaviksi kehittämisen kohteiksi seuraavat neljä tavoitetta:
  • Ilmiöperusteinen opetus ja oppiminen (koulujen, ympäröivän yhteisön, tietoverkkojen sekä kirjastojen muodostamana yhteistyönä).
  • Oppimismotivaatiota ja onnistumista edistävien oppimisympäristöjen vuorovaikutus kouluissa sekä yritysten, erilaisten työyhteisöjen sekä kulttuuriympäristön kanssa.
  • Ubiikin oppimisympäristön kehittäminen. Koulut muuttuvat yksilöllisten oppimisprosessien johtajiksi, oppimista tapahtuu kaikkialla, oppimisessa hyödynnetään kiinteitä ja sähköisiä ympäristöjä.
  • Tiedon jakamisen ja kehittämisen kulttuurin luominen, tiedon näkyväksi tekeminen. Koulut ovat resurssiviisaita potentiaalikeskuksia.
Istahdimme näiden kysymysten äärelle jokin aikaa sitten rehtoreidemme kanssa ja yhteiset merkitykset löytyivät nopeasti toisille jaettavaksi sekä jatkossa kouluille opettajien työstettäväksi.


Linkit
Osaava -Kainuu hanke

Olisiko vuoroluku ratkaisu koulujen tilaongelmiin - ubiikkia oppimisympäristöä etsimässä
Mistä on hyvät koulut tehty?

Ilmiölähtöisen opetuksen toiminnalliset edellytykset - osa 3 fyysisen oppimisympäristön struktuuri ja eheys

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Koulun johtaminen on asiantuntijaorganisaation johtamista - vai onko sittenkään...

Koulu on siksi haasteellinen johtaa, että siinä johdetaan asiantuntijaorganisaatiota.

Hitto ne mitään asiantuntijoita ole, kuvittelevat olevansa! Tosiasiassa opettajan työ on ihan samanlaista suorittavan tason työtä, mitä mikä tahansa työ on. Kuvitellaan, että ollaan asiantuntijoita, jotka saavat toteuttaa itseään vapaasti. Eikä työhön saa puuttua, kun se on asiantuntijatyötä, muka keskivertoa vaativampaa ja erikseen huomioitavaa.

Törmäsin tämän tyyppiseen keskusteluun erään koulutuksen väliajalla joitain vuosia takaperin. Asia muistui mieleen, kun keskustelimme täydennyskoulutuskeskus AIKOPA:n väen – Irenen, Villen, Kaisan ja Teijan – kanssa opettajien pedagogisen ja tutkivan otteen kehittämisestä kouluorganisaatiossa.

Tutkiva opettaja
Mitä asiantuntijuus on – mekaaninen suorittaminen vs. sivistynyt ja kehittävä ote työtä kohtaan

Katson, että asiantuntijuus on enemmän työhön liittyvä asennekysymys kuin itse työtehtävää koskeva kysymys. Seuraavassa muutama peruste väitteeni taustalle:
  • Korkeinkaan koulutus ja sen mukainen ammatti tai asema eivät vielä takaa sitä, että ihminen tekisi työtään kehittävällä, luovuutta ja sivistystä edistävällä otteella. Työtä voi tehdä J. E. Salomaata lainaten joko sivistyneellä tai mekaanisella otteella. Sivistys tarkoittaa elämän asennetta ja suhtautumistapaa toisia ihmisiä, elämää, ympäristöä sekä tietoa ja toimintaa kohtaan. Sivistyksen eteen on ponnisteltava päivittäin. Sivistyneellä otteella työtään tekevä huolehtii jatkuvasti omasta kehityksestään. Kehittyminen missä tahansa työssä edellyttää, että henkilö ymmärtää työnsä kulttuurisen, siveellisen, sosiaalisen ja taloudellisen merkityksen yhteiskunnallisen elämän kokonaisuudessa.
  • Asiantuntijatehtäväksi miellettyjen ammattien taustalla on usein vahva tiedeperusta, jonka avulla voidaan ymmärtää edellä mainittu työn laajempi yhteys yhteiskunnalliseen elämään. Opettajuuden perusta on monitieteisessä kasvatustieteessä. Opetus, kasvatus ja oppiminen ovat filosofinen, psykologinen, sosiologinen, didaktinen, kulttuurinen, historiallinen sekä antropologinen kysymys. Professori Hannele Niemen jo parikymmentä vuotta sitten esittämää näkemystä lainaten voidaan sanoa, että ilman tätä laaja-alaista käsitystä em. tieteenalojen merkityksestä opetuksen järjestämiselle, opettaja on vain heittopussi, joka toimii mekaanisesti ilman omaa ohjautuvuutta, ulkopuolisten voimien ohjastamana.
  • Reflektiivisyys on asiantuntijuuden sekä tutkivan ja kehittävän otteen avainkäsite. Tieteellinen ymmärrys auttaa tässä mutta varmuutta voidaan muodostaa yhtälailla opetuksen kehittämistyön eli opetusmateriaalien ja oppimisympäristöjen kehittämisen kautta. Asiantuntevasti toimivan opettajan on omattava ammatissaan tutkivaa ja kehittävää työotetta. Jokaisella opettajalla on tähän takuuvarmasti valmius. Asiantuntijuus syvenee koulutuksen ja oman perehtyneisyyden avulla ja omaa alaa kohtaa saavutetaan ymmärrys. Työn itseohjautuvuus, autonomisuus ja syvällinen ymmärrys saavutetaan, kun hyödynnetään saavutetun / muodostetun tiedon reflektointia sekä taitojen monimuotoista harjoittamista. Kuviossa 1 on avattu tätä kehityskulkua ja olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin tekstissä ”Tutkiva opettajuus: avain jäntevään koulun kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen kasvuun"
Tietojen, taitojen ja asenteen kehittyminen autonomiselle ja
toimintaa reflektoivalle tasolle

Lopuksi

Onko opettaja asiantuntija ja milloin koulun johtaminen on asiantuntijaorganisaation johtamista? Lyhyt vastaus on, kyllä, mikäli työhön sisältyy vuorovaikutteinen kehittävä ote. Aineenhallinta tai opetusprosessin hallinta eivät yksistään tee opettajasta vielä asiantuntijaa. Opettajasta tulee asiantuntija ammatissaan, kun:
  • Opetuksen kehittäminen on tietoista, tavoitteista ja säännöllistä
  • Kehitystyötä dokumentoidaan ja tehdään näkyväksi
  • Kehittämisestä ja kehittämisen kohteista käydään säännöllistä vuoropuhelua kollegoiden kesken
  • Kehittämisen tuloksia jaetaan toisille (tietoa, opetus- ja oppimateriaalia)
Koulujen toimintakulttuurin on tuettava opettajuuden kehittymistä opetusta aktiivisesti kehittävään ja kehitystyötä reflektoivaan suuntaan. Kokemuksen reflektointi, dokumentointi ja tiedon jakaminen nostavat kehitystyön opetusta tutkivalle tasolle. Kouluun on luotava käytänteet, jotka tukevat säännöllistä vuorovaikutusta opettajien kesken ja vuorovaikutus kohdistuu opetukseen ja oppimisympäristöihin liittyvien kysymysten ratkaisuun.

Digitaalisena aikana tiedon ja tulosten jakaminen organisaation sisällä ja sen ulkopuolelle on varsin helppoa. Kainuussa ollaan kehittämässä Osaava Kainuu -hankkeen puitteissa yhteistä sähköistä foorumia, jossa eri kouluasteiden opettajat voivat jakaa toisilleen opetus- ja oppimateriaalia sekä opettajien osaamisen kehittymistä tukevia koulutus- ja ohjemateriaaleja. Tästä sovelluksesta kuullaan lisää loppusyksystä.