lauantai 25. helmikuuta 2017

Millaisessa Suomessa lapsemme elävät vuonna 2117 - koulutuksen avulla sata hyvää askelta Suomen tulevaisuuteen

Kansanvalistusseura järjesti yhteistyössä Kajaanin Kaukametsän opiston kanssa World Cafe - deliberatiivisen keskustelun käytänteitä hyödyntävän seminaarin, jossa pohdittiin, millainen on hyvä Suomi vuonna 2117. Sain ilon pitää seminaarissa keskustelua alustavan esityksen tulevaisuuden näkymistä ja esittää arvailuja siitä, millaisessa maailmassa lapsemme elävät sadan vuoden kuluttua. Seuraavassa muutamia poimintoja esityksestä.


Tulevaisuus tehdään tässä hetkessä

Tulevaisuutta voidaan tarkastella useasta näkökulmasta, kuten muun muassa ekologisesta ja ekosysteemisestä, teknologian kehittymisen, työntekemisen ja työn muutoksen, hyvinvoinnin ja ihmisyyden. Ylipäätään tulevaisuutta voi jaotella uhkien ja mahdollisuuksien näkökulmiin. 

Oma ammatillinen taustani on vahvasti kasvatustieteellinen. Kasvatuksessa tulevaisuus on aina vahvasti läsnä. Johtaminen on valtaosin tähyämistä tulevaisuuteen ja pyrkimystä selkeyden luomiseen tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhkat huomioiden. Kasvatuksessa ja johtamisessa tähtäyspiste on tosin huomattavasti lähempänä kuin 100 vuoden eli noin neljän sukupolven päässä. 


Maaseudun tulevaisuus -lehden artikkeli
Tulevaisuus tehdään kuitenkin nyt, tässä hetkessä. Tämän hetken valinnat ja toiminta lastemme kanssa määrää sen, millaisessa maailmassa lapsemme elävät tulevaisuudessa. Sanotaan, että isien tämän päivän teot näkyvät kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa - niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi vähemmistökieli elää vain kolme sukupolvea, jos kielelle ei annetta asemaa esimerkiksi koulutuksessa. Samaa analogiaa voinee soveltaa moneen muuhun asiaan ihmiselämässä. Näin esimerkiksi mikä tahansa kollektiivinen kokemus elää tunnetasolla noin kolme sukupolvea, jonka jälkeen uudet sukupolvet "joutuvat" elämään kokemuksen uudelleen, jos esimerkiksi oman (kulttuuri)historian tuntemus ei anna eväitä ymmärrykselle. Uhkien näkökulmasta ja tässä ajatusmallissa esimerkiksi isosta merkittävästä sodan kokemuksesta on kulunut noin kolme sukupolvea Suomessa ja Euroopassa. Miten käy neljännen ja viidennen sukupolven? Onko kokemus edelleen niin vahva, että ihmiset pystyvät elämään sovussa ja rauhassa, välttäen tuon traumaattisen kokemuksen elämistä ymmärtämällä historian kirjoituksen ja siitä tiedosta välittyvän kokemuksen aina uudelleen?


Sata vuotta on kaukana mutta sittenkin niin lähellä

Vuonna 1917 Suomessa syntyi 81 046 lasta (v. 2015 syntyi 55 472). Keskimääräinen elinikä oli tuolloin suomalaisilla miehillä 43 vuotta ja naisilla 49 vuotta (v. 2015 miehillä 78,5 vuotta ja naisilla 84,1 vuotta). Kun vuonna 1980 Suomessa oli yli 90-vuotiaita 6 017, niin vuonna 2012 yli 90-vuotiaita oli jo 38 525, ja samalla aikavälillä 100-vuotiaiden lukumäärä kasvoi 53:sta 709:ään. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan esimerkiksi vuonna 2060 yli 90-vuotiaita arvioidaan Suomessa olevan jo yli 205 000. Tänä vuonna eli vuonna 2017 syntyneistä pienokaisista jopa kymmenet tuhannet tulenevat näkemään vuoden 2117. Elämme fyysisesti ja eliniän näkökulmasta parempia aikoja kuin koskaan! Syntyvyys tyrehtyy tuskin koskaan, vaikka sen lasku ja huoltosuhteen kasvu onkin yksi merkittävimmistä yhteiskunnallisista ongelmista.

Aikaa ei ole haaskattavaksi, sillä se kuluu erittäin nopeaan. Lapsuus on lyhyt. Ajankulun nopeuden ja lapsuuden lyhyen hetken huomaa omista lapsistaan. Vasta äsken he konttasivat ja leikkivät isän ja äidin helmoissa ja jo nyt he ottavat eroa kotiinsa, perustavat omaansa ja itsenäistyvät. Huomatkaa, että tänä vuonna syntyneet pienokaiset ovat 16-vuotiaita ja päättävät peruskoulunsa jo 2033! Tuo aika tulee kulumaan kuin siivillä. Se on aivan nurkan takana. He valmistuvat työelämään nykymittareilla vuosien 2036 - 2040 välillä ja tekevät työuraa vuosien 2085 - 87 korville. Matkaa on vielä vuoteen 2117 mutta tänä vuonna syntyneistä moni tulee vielä tuon ajan kokemaan.


Maailma tulee muuttumaan seuraavan 30 vuoden aikana enemmän kuin muutos on ollut edellisen 300 vuoden aikana

Tiedon määrän sanotaan moninkertaistuvan aina parin vuoden välein. Tämän päivän teknologia on vanhanaikaista viiden vuoden päästä. Tekniikka ja innovaatiot kehittyvät kuitenkin vain käytön ja käyttökokemuksen kautta, yhdistettynä tietenkin hyvään koulutukseen. Robotisaation ja automatisaation sanotaan mullistavan työtä. Se puolittaa nykyiset työ viimeistään vuoteen 2030. Toisaalta uutta työtä tulee tilalle. Seminaarin keskustelussa yksi pöytäkeskustelija totesi, että kun raha nousee alati "pyramidin huipulle", muodostuu pyramidin alaosaan, sen puoliväliin saakka, täysin uudet markkinat. Valtaosa jo tänä vuonna koulunsa aloittaneista lapsista tuleekin tekemään työtä, jota emme vielä tänä päivänä tiedä edes olevan olemassa.

Iltasanomien otsikko ja kuva
Teknologia tulee mullistamaan ihmiselämää niin hyvässä kuin pahassa. Riskit on syytä tunnistaa mutta huomata myös mahdollisuudet. Uusiutuvan energian hyödyntäminen on vielä lapsenkengissä. Aurinkoenergia ja sen talteen ottaminen mullistaa maailmaa. Se tulee mullistamaan esimerkiksi ruuantuotantoa, liikennettä ja luomaan väljyyttä yksityiseen talouteen. Energian hinta tippuu kymmenesosaan nykyisestä ja samalla liikkuminen halpenee sekä nopeutuu uusilla ratkaisuilla. Perinteinen vientivetoinen ruuan tuotanto korvautuu ekologisimmilla ja yksityisimmillä ratkaisuilla. Ruokaa tuotetaan itse kellareissa tehostunutta energiantuotantoa hyödyntäen. Ruuantuotannon ja muunkin toiminnan apuna ovat robotit ja 3d-printterit. Ylipäätään 3d-printtaus edistyy nykyisestään jättiharppauksin. Tämä tarkoittanee sitä, että esimerkiksi perinteiset käyttötavarat häviävät kaupoista ja myös fyysiset kaupat häviävät: tuotteet ovat dataa ja ihmiset ostavat koodin, jonka he tulostavat tuotteeksi suoraan kotiinsa, ilman logistiikkaa ja postipalveluja. 

Ihmisten välinen vuorovaikutus mullistuu hologrammitekniikan avulla. Holoportaatio on jo nyt todellisuutta ja pian se on meidän jokaisen saatavilla. Pian skannaamme fyysisen tilamme älypuhelimella ja pystymme holoportaamaan itsemme kasvokkain toisten kanssa minne päin maailmaa ja tilaa tahansa. Keinoäly korvaa ihmistä, helpottaa ja mullistaa elämäämme jo lähitulevaisuudessa. Jo nyt keinoäly on osoittanut ylivertaisuuttaan ihmiseen nähden: AI:n kirjoittama novelli kilpailee kirjallisuuspalkinnosta, AI ennustaa vaalien tuloksen paremmin kuin ihminen, AI voittaa ihmisen taistelulennossa ja matemaattisten ongelmien ratkaisussa, tunnistaa vaikeat sairaudet ja tarjoaa persoonallisuuden omaavaa robottiseuraa sitä kaipaaville. Jos antibiooteille resistenssien bakteerien kehityksen katsotaan olevan uhka ihmiskunnalle, tekee tiede koko ajan työtä esimerkiksi tällaisen uhkan poistamiseksi. Lääketieteessä ollaan kehittämässä tätä uhkaa vastaan bakteereita tappavia viruksia, jotka tulenevat korvaamaan antibiootit tulevaisuudessa. Jos mietii antibioottien keksimisen merkitystä tähän päivään eliniän kasvun taustalla ja nyt toisaalta uhkana terveydelle, tulenee tällainen lääketieteen edistyminen vaikuttamaan edelleen suotuisasti ihmisen olemassa oloon. Vuonna 2117 ihmiset ovat kokemassa ihmisen reviirin laajentumisen Maan ulkopuolelle. Se, mitä hyötyä tästä on, jää nähtäväksi.


Ihmisyys ei muutu ja ihminen on tulevaisuuden suurin mahdollisuus mutta samalla myös suurin uhka

Tulevaisuutemme suurimmat uhkat ovat ilmastonmuutos, bakteerien resistenssi, luonnonmullistukset kuten suuret tulivuorten purkaukset, individualismin kasvu ja epävakaat valtionpäämiehet. On hyvä muistaa, että ihmisen ja ihmisyyden kasvun edellytykset eivät muutu. Ihminen tarvitsee tulevaisuudessakin hyvän kasvunsa ja oppimisen perustaksi kiitosta ja tunnustusta. Ihminen haluaa kokea uutta, tietää ja taitaa uutta sekä hankkia uusia valmiuksia. Ihmisellä on tulevaisuudessakin tarve kokea perusturvallisuutta, vapautta sekä asioitten alkuun panemista. Haluamme edelleen sadan vuoden päästä vaikuttaa ja ottaa vastuuta itsestä sekä toisista ihmisistä. Hyvä kasvu edellyttää tulevaisuudessakin mahdollisuuksia spontaaniin itseilmaisuun ja tarvitsemme esteettisiä kokemuksia.

Iltalehden uutisointi
Teknologia on mahdollisuus mutta myös suuri uhka ihmisyyden kehittymiselle. Suurin uhka on teknologian luoma valmis maailma, jossa ihmisten ei tarvitse ponnistella, nähdä vaivaa ja kokea voimaannuttavia haasteita. Jo nyt ihmisen sanotaan tyhmentyneen ja tämän tyhmentymisprosessin vain voimistuvan. Väitteessä on itua. John Dewey on todennut, että yhteisön jatkuvuuden ja kehittymisen perustana on vaivannäkeminen elämässä: jos yhteisön ja yksilön elämästä häviää vaivannäkö, alkaa yhteisö taantumaan barbaarisuuden tasolle. Sinänsä selvää mutta siltikin ilmeisen vaikea ymmärtää omassa elämässä. Samalla kun teknologia tulee helpottamaan ihmisen elämää, muuttaa elämää vaivattomaksi, tulee meidän pystyä kehittämään henkisyyttä ja ponnistelua henkisellä tasolla. Koulu ja koulun kehittäminen ponnistelua innostavaan suuntaan on tässä keskeisessä asemassa. Kasvava joutilaisuus ja tasa-arvoisuuttaa edistävän koulutuksen rapistuminen ovat suuri uhka yhteisön tulevaisuudelle. Joutilaisuus ja siitä kasvava merkityksettömyys luovat edellytyksiä esimerkiksi epävakaiden valtionpäämiesten nousulle. Individualismi ruokkii itsekkyyttä ja käpertymistä yksilötasolla. Kun tähän yhdistetään talouden epävakaus ja varallisuuden epätasainen jakautuminen, ruokkii se jo nyt nähtävissä olevaa yhteiskuntien käpertymistä ja sitä kautta konfliktien uhkaa, hyvinvointia nakertavaa epävarmuutta. Kolmansien sukupolvien on tärkeää tuntea historiansa. 


Lopuksi: tasa-arvoisuutta edistävä koulutus, koulutus ja koulutus ja tästä kumpuava sivistys ovat suurin mahdollisuus hyvälle elämälle edelleen sadan vuoden kuluttua 

Tasa-arvoa edistävä koulutus on parhain "innovaatiomme", joka toimii tulevaisuudessakin ja jota tulee vaalia myös tulevaisuudessa, tunnistaen ja välttäen koulutusta eriarvoistavat ratkaisut. On äärettömän arvokasta, että lapset ovat voineet kouluttautua ja hankkia hyvä koulutuksen taipumustensa ja mielenkiintonsa mukaisesti, sosiaalisesta taustastaan riippumatta. Suomi on pieni, vain noin viiden miljoonan ihmisen yhteiskunta. Meidän on pienenä yhteiskuntana vaalittava tasa-arvoa edistävää koulujärjestelmäämme, jos haluamme menestyä myös tulevaisuudessa ja jos haluamme, että kolmannet ja neljännet sukupolvet voivat hyvin ja jopa nykyistä paremmin vielä sadan vuoden kuluttua. Tasa-arvoa edistävä ja samalla sisällöiltään sekä pedagogisilta toimintatavoiltaan muuttavan maailman huomioiva kehittyvä koulutus on paras lääke tulevaisuuden uhkia vastaan ja paras mahdollisuus kehittyvän sekä muuttuvan maailman hallintaan niin yksilön kuin yhteisön näkökulmista. 


Linkkejä

Hologrammi teleporttaa chattikaverin suoraan eteesi – tältä näyttää holoportaatio

Ottaisitko tekoälyn töihin?

Tutkija ennustaa: Ruuan kasvatus siirtyy pelloilta kellareihin

IDC: Digitaalisen tiedon määrä räjähtää vuoteen 2020 mennessä


Aiempia tekstejäni aihetta sivuten

Oppimisen tulevaisuus - perustaitojen hallinta, merkitys ja koulun tiedonkäsitys

Tasapäistääkö peruskoulu - miten käy lahjakkuudelle ja yksilöllisyydelle?

Koulushoppailuko olisi uhka tasa-arvolle?

Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 2 toiminnan ja sisällön muutos



torstai 19. tammikuuta 2017

Maailman Suurin Vanhempainilta - kodin ja koulun yhteistyöllä lapsen hyvään kasvuun ja oppimisen arvostukseen

Kajaanin Lyseo (kuva Marko Kuvaja)
Järjestimme 18.1.17 monen muun kaupungin ja koulun tavoin Maailman Suurimman Vanhempainillan myös Kajaanissa. Rehtorit suunnittelivat toimivan ratkaisun siten, että vanhempainilta järjestettiin Kajaanin Keskuskoululla koko kaupungin yhteisenä tilaisuutena. Tilaisuus myötäili suositeltua valtakunnallista konseptia (www.maailmansuurinvanhempainilta.fi)

Paikalla tilaisuudessa vanhempia oli noin kolmisen sataa ja eri koulut sekä luokka-asteet olivat hyvin edustettuina. Kouluilta tilaisuudessa olivat mukana peruskoulujen rehtorit sekä opettajia jokaiselta koululta. Harmillista on, että en ehtinyt napsimaan kuvia tilaisuudesta...

Ilta startattiin käyntiin Keskuskoulun rehtori Marjaana Aapakarin tervetulotoivotuksella. Omassa puheenvuorossani tein lyhyen katsauksen yhteiskunnan muutoksen ja koulun toimintakulttuurin kehittämiseen muutosta vastaavaksi. Halusin painottaa vanhemmille, että kaikki se hyvä, josta nykypäivänä nautimme, on koulutuksen tulosta. Siellä missä halutaan rakentaa uutta ja kehittää yhteiskuntaa, kehitetään ja arvostetaan koulutusta. Monet nykypäivän lieveilmiöt ovat puolestaan seurausta kouluttamattomuudesta ja merkki koulutuksen epätasa-arvon kasvusta. Koulutuksen tasa-arvon turvaaminen ja edistäminen onkin tärkein tavoite koulun kehittämisessä. Hyvä koulutus on yksilön hyvinvoinnin ja hyvän elämän tae.

Digipilotointia
Perusopetuksen tulosalueen johtaja Päivi Rissanen kuvasi puheessaan, mitä kaikkea hienoa kajaanilaisessa perusopetuksessa on tapahtunut. Ja hienoahan tapahtuu. Kouluja on peruskorjattu ja uudisrakennettu urakalla. Uusia peruskorjaushankkeita aloitellaan. Opetuksen kehittämiseen on panostettu hankkeiden turvin ja myös kaupungin omalla rahalla. Koulupäivän liikunnallistaminen sekä oppimisympäristöjen kehittäminen ovat olleet tässä paikalliset kehittämisen kärjet. Jaana Karin, Olli Vatasen sekä Ari-Pekka Steinin opetuksen käytänteitä esittelevät loistavat puheenvuorot kuvasivat tarkemmin koulujen toimintakulttuurin uudistuksen arkea. Liikkuva koulu -hankkeen käytänteet ovat vahvasti koulujen arjessa mukana, ja opetuksen digitaalisten käytänteiden omaksuminen hyvässä vauhdissa. Kehitettävää on erityisesti laitekannassa sekä langattomien verkkojen toimivuuden varmistamisessa.

Vesa Kaikkonen ja Salla Ventonen arvioivat vanhemman näkökulmasta lapsen opintietä ja koulun merkitystä. Sallan analyyttinen esitys pureutui pohtimaan kysymystä, mitä työelämä odottaa koululta. Vaikka yhteiskunnan muutos on valtaisa, eivät ihmisenä olemisen ja ihmiseksi kasvun tarpeet ole muuttuneet. Ihmisten on edelleen syytä omaksua laaja sivistyspohja ja näkemystä elämästä sekä ihmisyydestä. Esimerkiksi filosofialla, uskonnolla ja psykologialla oppiaineina on tässä merkitystä. Hyvä luku- ja kirjoitustaito ovat kaiken a ja o. Sinnikkyys, hyvä asenne työtä kohtaan sekä toisten ihmisten kunnioittaminen ovat taitoja, joita tarvitaan myös tulevaisuudessa. Vesa Kaikkonen aloitti puheenvuoronsa muistelemalla omaa lapsuuttaan, jolloin riitti että oppii lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Maailma oli tuolloin täysin toisenlainen kuin nykypäivän moniarvoinen ja -mutkainen maailma on. Yksi merkittävä muutos, joka yhteiskunnassamme on tapahtunut, on ollut se, että ennen jokainen kylän aikuinen huolehti jokaisesta lapsesta. Jos lasten toiminta ajautui huonoille teille, siihen puututtiin ja tällä tavalla jokainen aikuinen osoitti, että lapsista välitetään ja heistä huolehditaan. Koko kylä kasvatti ja loi lapsille tärkeän perusturvallisuuden tunteen. Nykyään perheet ovat usein yksin kasvatustehtävänsä kanssa ja siksi kodin ja koulun yhteistyön merkitys on entistä tärkeämpi. Kodin ja koulun yhteistyötä on jatkuvasti kehitettävä. Vesa painotti viestissään lapsen rakastamista ja hyväksymistä sellaisenaan kuin lapsi tarpeineen on. Välittämistä ja rakastamista osoitetaan elämällä tavallista arkea lapsen kanssa, kuuntelemalla ja olemalla kiinnostunut lapsen arjesta ja ajatuksista.


Lehtikankaan monitoimitalo valmistuu
Lopuksi

Kokemus Maailman Suurimmasta Vanhempainillasta oli myönteinen. Koulun liikuntasalissa järjestetty luentotyyppinen tilaisuus ei mahdollistanut keskustelua mutta silti vanhemmista ja opettajista huokui kiinnostus yhteistä kasvatustehtävää kohtaan. Tapahtuma on yksi keino rikastaa kodin ja koulun yhteistyötä ja se on konseptina myös hyvä keino edistää koulun ja oppimisen arvostusta. Koulumenestyksestä sinänsä siis viis! Keskeistä on oppimisen arvostuksen ja yleensä arvostavan asenteen kasvattaminen lapsissa. On opittava arvostamaan itseä ja toisia ihmisiä. On opittava arvostamaan koulua ja oppimista. On opittava arvostamaan työtä ja sinnikkyyttä. Arvostavan asenteen oppiminen riippuu meistä aikuisista. Meidän aikuisten on osoitettava tätä arvostusta lapsillemme niin kotona kuin koulussa. On muistettava, että oppiminen ja kasvu ovat kokonaisvaltainen asia ihmisen elämässä. Esimerkiksi oppiminen ei rajoitu vain kouluun, eikä kasvatus vain kotiin. Oppimista ja kasvua tapahtuu kaikkialla. Kotona tai vapaa-ajan harrastuksissa ja leikeissä opitut asiat ja tehdyt työt pitää oppia tunnistamaan ja tunnustumaan tulevaisuudessa yhtä arvokkaiksi tiedoiksi ja taidoiksi kuin koulussa opittu. Koulun ulkopuolista elämää on kytkettävä osaksi koulun todellisuutta. Oppiminen on ja siitä pitää tulla osa lasten elämää. Tällöin oppimisesta tulee myös innostavaa. Tämä meidän aikuisten on opetettava lapsille.


Linkkejä

Ilmiömäistä oppimista! Digipilotointia ja oppimisen pelillistämistä

Ops2016 ja yritysyhteistyö koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi - STEP! askel eteenpäin taas

Oppiminen ei rajoitu vain kouluun - tunnistetaan ja tunnustetaan tämä paremman kasvun tukemiseksi!