maanantai 30. huhtikuuta 2018

Työelämätaidot ja yrittäjyys koulussa - yhteistyötä, yritteliäisyyttä, onnistumisia ja haaveita

Tänään pääsin jälleen näkemään kouluissa tehtävää hienoa työtä, kun sain kutsun Kajaanin Soidinsuon koululle Pikku Yrittäjät -ohjelman lopputapahtumaan. Tutustuminen koulujen ja päiväkotien arkeen on sivistysjohtajan työn valopilkkuja.

Soidinsuon koulun kuudennet luokat ovat perehtyneet kevään aikana projektityönä työelämään sekä talouteen koulun rehtorin Pertti Määtän opetuksessa. Projektia on toteutettu Pikku Yrittäjät ohjelman mukaisesti ja Kainuun YES-verkoston tuella. Oppilaat olivat perustaneet projektissa omia pikkuyrityksiä, joiden nimissä he myivät vappuisia herkkuja sekä erilaisia elämyksiä. Asiakkaita näytti riittävän mukavasti. Paikalla oli paitsi koulun väkeä myös vanhempia, isovanhempia sekä alueen asukkaita.

Kokemukset projektista ovat olleet rehtorin mukaan erittäin hyvät ja tapahtumasta välittyikin oppilaiden motivaatio, iloinen yhdessä tekeminen sekä yritteliäs asennoituminen koulutyötä kohtaan. Ja vaikka kyse on ollut yksittäisestä yhteiskuntaopin oppiaineesta, ovat rehtori ja opettajat yhdistäneet voimia ja tehneet oppiainerajat ylittävää yhteistyötä. Ainakin äidinkieli, kuvataide ja käsityö olivat yhdistyneet projektissa.

Vieraita oli vauvasta vaariin -
tulevaisuuden koululainen, Veikko

Oppimisen iloa ja työtä tunteja laskematta


Listaa yrityksistä, joissa
oppilaat olivat vierailleet
Erilaiset projektit ja opetuksen eheyttäminen ovat koulutyön suola ja sokeri. Kun oppilaat ovat innostuneita, ei koulutyö uuvuta tai tunnu tympeältä. Oppilaat olivat nähneet vaivaa projektin toteuttamiseksi. Jotkut olivat valmistelleet tapahtumaa iltaisin ja viikonloppuna. Toiset olivat esimerkiksi tänään aamulla heränneet varhain leipomaan tuotteitaan myyntiä varten. Oppilaat olivat myös kiertäneet useita paikallisia yrityksiä, jotka olivat osaltaan saattaneet tukea pienin lahjoituksin tapahtumaa. Mikä tärkeintä, oppilaille oli muodostunut takuulla hyvä kuva paikallisesta yritys- ja elinkeinoelämän kentästä. Projektin aikana yritykset olivat rakentaneet verkkoon omat kotisivut, joissa esiteltiin yritys ja sen tuotteita. Enää taisi olla vain pieni askel ottamatta kohti todellista verkkokauppaa.

Projektissa valmistetut
yrityksen kotisivut
Opettajalle Pikku Yrittäjät -konsepti on vaivaton toteuttaa. Tarjolla on rutkasti materiaalia sekä myös tukea tarpeen vaatiessa. Pertti-rehtori muistutti, että konsepti sopii erittäin hyvin eri-ikäisille koululaisille. Viime vuonna Soidinsuon koulussa toimintaa oli tehty onnistuneesti toisen luokan oppilaiden toteuttamana. Kajaanissa olemmekin lähteneet tekemään systemaattista yhteistyötä yrittäjyyskasvatuksen eteen yhteistyössä esi- ja perusopetuksen, toisen asteen sekä ammattikorkeakoulun koulun kanssa. Joissain kouluissa toiminta on ollut systemaattista jo pitkään, kuten Kajaanin Lyseon peruskoulussa, ja toisissa harjoitellaan toimintaa. Suunta on kaikkialla kuitenkin sama: yritteliääseen (yhteis)työhön kasvamista sekä omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden löytämistä. Lasten ja nuorten kasvun ja Kajaanin alueen kehittymisen kannalta on tärkeää, että eri kouluasteiden tavoitteet ovat yhteiset ja samansuuntaiset ja tuemme toisiamme tavoitteiden toteutumiseksi.


Lopuksi - haave luo tavoitteen, tavoite luo tahtoa ja tahto motivaatiota ponnistella haaveen tavoittamiseksi 


Työelämätaidot ja yrittäjyys ovat yksi laaja-alaisen osaamisen osa-alue uuden perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteissa. Jo nyt työelämä edellyttää meiltä paljon. Mitä työelämä edellyttää meiltä tulevaisuudessa, kun nykyisenkaltainen työ ja mahdollisesti työn luonne muuttuvat? Kysymys on aivan keskeinen ihmisen hyvinvoinnin ja tasapainoisen yhteiskunnallisen elämän näkökulmasta. Nykypäivänä kiistellään paljon siitä, mitä koulun tulisi lapsille opettaa. Mikä on oppiaineiden sisältöjen merkitys ja laaja-alaisempien valmiuksien merkitys? Mikä on koulun rooli ja missä määrin koulun tehtävänä on ratkaista tukku yhteiskunnallisia ongelmia terveydestä ja hyvinvoinnista perheiden arjen sujuvuuteen saakka? En osaa ajatella kuin, että yhteiskunta ja sen vaatimukset oppimisen ja kasvun näkökulmasta ovat muuttuneet viimeisen 30 vuoden aikana. Joudumme miettimään muuttuvassa maailmassa jatkuvasti koulun merkityksen kirkastamista vastaamaan vallitsevan ajan tarpeita mutta ennen kaikkea lasten hyvän kasvun tarpeita. Faktatietojen ja erilaisten taitojen opettaminen ja oppiminen ovat edelleen tärkeitä. Nostaisin kuitenkin näitä tärkeämmäksi hyvän psyykkisen kasvun ja hyvinvoinnin tarpeet, joiden kasvun tukemiseen katson mm. laaja-alaisen osaamisen alueiden tavoittelemisen kuuluvan keskeisesti. Opetus kasvattaa pelkkien tietojen ja taitojen oppimisen sijaan. Kuvaamani Soidinsuon koulun projektin ehkä kaikkein tärkein tavoite on ollut toiminta, joka mahdollistaa lapsille myönteisen haaveen ja tulevaisuuskuvan muodostumisen. Jos ja kun joku lapsista toteaa projektin päätteeksi, että "haluan olla isona...", on koulu onnistunut tehtävässään. Haave luo tahdon ja motivaation oppimiselle!

Lue myös

Oppimisen tulevaisuus - perustaitojen hallinta, merkitys ja koulun tiedonkäsitys






keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Peruskoulun uusi OPS - tunnistetaan yhteiskunnan muutos ja vastataan siihen lapsen kasvun parhaaksi


Ruotsalaistutkija Gabriel Heller Sahlgren varoittaa HS:n artikkelissa, että maamme uudessa opetussuunnitelmassa toistetaan samat virheet, kuin Ruotsissa tehtiin 1990-luvulla. Artikkelissa viitataan Suomen aiempiin hienoihin PISA-tuloksiin ja koulutuksen ihmeeseen, ja rivien välistä on jopa luettavissa, että uuden OPSn myötä tätä menestystarinaa oltaisiin romuttamassa. Seuraavassa muuttama siteeraus tekstistä:
"Hänen näkemyksensä Suomen salaisuuksista on perinteinen: työrauha, toisto, keskittyminen asiasisältöihin..." 
"Ajatellaan, että edistyksellisyys on se juttu. Kuten se että lasten annetaan leikkiä paljon...”

”Aiemmin sanottiin selvästi, että opettaja päättää opetusmenetelmät”.


”Koko fokus on ollut siinä, että pitää päästä pois perinteisistä opetustavoista.”


"Toinen suuri linja on hänen mielestään faktatiedon painoarvon hämärtäminen"


"Ajatellaan, että faktojen osaaminen ei itsessään ole enää niin tärkeää. Painotetaan valmiuksia, yleisempiä taitoja..."

On todettava, että puurot ja vellit ovat tutkijalla sekaisin, kun katsoo yllä esitettyjä lainauksia. En tiedä... sitä miettii, että olemmeko sokeita elämälle, ilmiöille ja tapahtumille ympärillämme? Tai sitten olen itse ajatteluni ja näkemysteni vanki... mikä on paljon mahdollista sekin. Seuraavassa kuitenkin muutama ajatus noiden poimintojen suuntaamina. Näkökulmani on paikoin mustavalkoinen esimerkiksi oppimismotivaatioon liittyen. On todettava esimerkiksi kouluterveyskyselyn tuloksiin viitaten, että valtaosa oppilaista pitää koulunkäyntiä mielekkäänä.


Yhteiskunnan muutos tuntuu arvoissa sekä arvostuksissa ja sitä kautta muutos vaikutta lasten kasvuympäristöön. Koulun on osattava muuttua ajassa vastaamaan lasten kasvun tarpeita. 

On täytynyt elää silmät ummessa, jos ei ole huomannut yhteiskunnan muutoksen vaikutusta arvoihimme ja arvostuksiimme sekä esimerkiksi polarisaation kasvuun ihmisten välillä. Yhteiskunnat ovat toki muuttuneet iät ja ajat. Viittaan muutoksella jo reilut kaksikymmentä vuotta käynnissä olleeseen tiedon, ihmisten liikkuvuuden, vuorovaikutuksen, työn sekä teknologian muutokseen.  Muutoksella on ollut vaikutuksensa lasten ja heidän perheiden elämään, arvoihin ja arvostuksiin. Koulussa ja oppimisessa muutos heijastuu erityisesti lasten koulumotivaation sekä kiinnostuksen kohteisiin ja sitä kautta myös erilaisten taitojen ja valmiuksien kehittymiseen. Eri aikoina ja eri kulttuureissa lasten ja aikuisten välinen suhde on erilainen. Se mikä toimii toisaalla tai toisessa ajassa, ei toimi muuttuneessa ajassa tai olosuhteissa. Koulun on tunnistettava muutos ja kehitettävä toimintaansa tukemaan lasten kasvua ja hyvää oppimista.


Motivaatiota ei herätetä käskemällä

Otan mielellään vastaan kommentteja siitä, mikä on tämän hetken koulumotivaation tilanne oppilailla. Harmittaa, kun en enää löydä erästä 1990-luvun tutkimusta, jossa kuvattiin silloinen tilanne, joka eteni suurin piirtein seuraavasti: ensimmäiselle luokalle tultaessa jokaisen lapsen motivaatio oli huipussaan mutta koulumotivaatio laski tästä eteenpäin jatkuvasti, ollen lähellä nollaa viidennelle ja kuudennelle luokalle tultaessa. Nollamotivaatio saattoi ilmetä osalla oppilaita yläkouluun siirryttäessä vankkana koulukielteisyytenä ja koulusta pinnaamisena, kuten moni muistamme. Nykyään olen joskus kuullut opettajien ja rehtoreiden sanovan, että tänä päivänä osa, onneksi vielä pieni osa, ekaluokkalaisista aloittaa koulun heikolla motivaatiolla koulua ja uuden oppimista kohtaan. 2000-luvun ensimmäisellä kymmenyksellä alkoi näkyä merkkejä tästä koulukielteisyyden lipumisesta yhä nuorempiin lapsiin, mikä ilmeni sellaisena että esimerkiksi 3. luokkalainen oppilas ei halunnut tulla kouluun ja vanhemmat eivät pystyneet tälle lapsen tahdolle mitään. Nykyään näitä totaalikieltäytyjiä on jo hitusen enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Miten lie tulevaisuudessa? Faktatiedon ja kuuliaisuuden painottamisella tällaista kehityskulkua ei korjata. Oppiminen on tulen sytyttämistä, ei astian täyttämistä, sanotaan. Sanotaan myös, että voimme kyllä ohjata hevosen veden äärelle mutta emme saa sitä käskemällä koskaan juomaan vettä järvestä. Tästä on kysymys.


Uusi OPS mahdollistaa yksilöllisen sekä oppilasta aktivoivan ja oppimismotivaatiota edistävän opetuksen toteuttamisen 

HS:n artikkelissa ei todeta suoraan mutta rivien välistä on luettavissa ajatus siitä, että uusi opetussuunnitelma on aiheuttanut heikkoja oppimistuloksia. Tahdit viime vuosina vallinneelle suunnalle on lyöty jo vuosia ennen uutta OPSia. Voisi todeta, että uusi OPS on valmistunut h-hetkellä yhteiskunnan muutosta ajatellen. Toivottavasti ei liian myöhään. Yhteiskunnan muutos tiedon tuottamisessa, käsittelyssä sekä jakamisessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, ihmisten liikkuvuudessa, teknologiassa, työelämässä, elämän epävarmuudessa ja nopeudessa, ihmisten ajattelussa, arvoissa sekä arvostuksissa on ollut suuri ja tulee jatkumaan voimakkaana. Tätä muutosta vasten on selvää, että koulu ei voi toimia sellaisena, kuin se oli 90- tai 80-luvulla. Sahlgren on ”oikeassa”, että fokus ei voi olla siinä, että pidämme kiinni perinteisistä opetustavoista. Pedagogiikka ei voi olla vain faktatiedon painottamista ja summatiivista tiedon muistamisen arviointia. Tiedämme tällaisen opetuksen yhteyden oppilaan oppimismotivaation kehitykselle. Uusi OPS on laadittu nimenomaan vallitsevaa yhteiskunnan muutosta ajatellen.


Opettajaa ja opettamista tarvitaan hyvässä oppimisessa

Uusi OPS ei kiellä faktatiedon opettamista tai hävitä opetusta ja opettajan merkitystä koulussa. Oppimisen psykologiset lainalaisuudet ovat ymmärtääkseni samat kuin ennenkin. Lapsen ajattelun kehittyminen seuraa edelleen samaa rataa kuin ennenkin. Tässä kielen ja ajattelun kehittymisessä, jota oppiminen yhdeltä kantiltaan on, tarvitaan opettajaa edelleen. Opettajan tehtävä on opettaa, ohjata, suunnata ja kontrolloida, tuntea oppilaansa. Ei oppilasta voi heittää oman onnensa nojaan oppimaan tulevaisuudessakaan. Oppiminen on tulen sytyttämistä, jossa onnistumisen kokemukset ruokkivat tulta. Tuli sekä onnistumiset kannustavat ponnistelemaan. Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeen teoria on toimiva teoria kuvaamaan tätä:

”The distance between the actual developmental level as determined by independent problem solving and the level of potential development as determined through problem solving under adult guidance or in collaboration with more capable peers (Vygotsky 1978, 86).”

Oppiminen tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä, alueella jossa tarvitaan aikuisen tai vertaisten antama tukea ja mallia. Aktuaalinen taso kertoo sen, mitä oppilas jo osaa. On tunnistettava oppilaan potentiaalinen taso, jota kohti tällä lähikehityksen vyöhykkeellä ponnistellaan, tuetusti tietoja ja taitoja kehittäen, ennen kaikkea hyvää oppimismotivaatiota ja myönteistä suhtautumista kouluun ja koulutukseen sytyttäen.


Lopuksi

Yhteiskunnallisissa prosesseissa voidaan havaita nk. laajoja syklejä, eli hiljalleen tietty toimintatapa uudistuu tavaksi, jollaisena toiminta on joskus vuosia sitten ilmennyt. Opetuksessa voisi ajatella, että tällaiset kehityskulut ovat luonnolliset esimerkiksi koulun tiedon ja toiminnan käsityksissä. Olen kirjoittanut blogissa paljon opetuksen eheyttämisestä, monialaisista oppimiskokonaisuuksista, aihekokonaisuuksista, ilmiöistä… miksi tätä nyt haluaakaan kutsua. Teksteissä olen esittänyt huolta myös nk. touhupedagogiikan riskistä, millä tarkoitan sitä, että kouluissa järjestetään oppiaineisiin nähden löyhin tavoittein erilaisia teemapäiviä tai -viikkoja, joista välittyy lopulta kokemus, että kovin vähän opittiin ja ääntä sekä oppilaiden levottomuutta oli senkin edestä. Tämä on toki vain huoli mutta hyvä sanoa ääneen, koska tämä on yksi riski joka täytyy huomioida. Jos koulun toiminta muodostuisi tällaiseksi touhuiluksi, olisi OPSn mahdollinen seuraava suunta ”back to basics”. Onnekseni olen saanut seurata "ilmiömäisiä" teemaviikkoja tai -päiviä tänäkin vuonna, joissa opetuksen eheyttäminen on ollut tavoitteellista, hyvin suunniteltua ja opetussuunnitelmaan sidottua toimintaa, jossa lapset ovat päässeet oppimaan sisältöjä mielekkäällä tavalla sekä harjoittelemaa tiedon etsimistä, käsittelyä ja tuottamisen taitoja oppimiseen innostavassa yhteistyössä toisten kanssa. OPS on monipuolistanut opetusta ja koulun arkea oppimismotivaatiota edistävään suuntaan, opettamista ja opettajan vahvaa roolia unohtamatta!


Ruotsalaistutkija varoittaa: Suomi toistaa uudessa opetus­suunnitelmassa Ruotsin virheet – ”Pelkään, että sitä tullaan katumaan, koska me kadumme nyt”