lauantai 16. syyskuuta 2017

Peruskoulua uudistetaan oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan

Keskustelu peruskoulun kehittämisen ympärillä näyttää muodostuneen ikiliikkujaksi. Hyvä näin, koska yhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä ja toimialasta voi tuskin koskaan puhua liikaa. Olen ollut hieman laiska blogin kirjoittamisessa viime aikoina mutta tänään Kari Uusikylä julkaisi kirjoituksen, joka herätti halun kirjoittaa pari ajatusta aiheesta ja sen vierestä. Uusikylän kirjoitus "Fantastinen peruskoulu-uudistus menossa" löytyy oheisesta linkistä.

Uusikylä kritisoi tuttuun provosoivaan sävyynsä nykypäivän menoa perusopetuksen kehittämisessä. Toisaalta ymmärrän ansiokkaan uran tehneen professorin satiirisen sivalluksen, kun nuori konsultti ottaa epävarmasti esiintyen mutta silti rohkeasti kantaa oppimiseen ja koulun kehittämiseen (ks. hallituksen kärkihankkeen sivusto Peruskoulufoorumi oppiminen uudistuu, mihin Uusikylä viittaa tekstissään). Vaikka Hermanni Hyytiälä ei ehkä täysin vakuuta kuulijaansa, on hänellä paljon hyvää sanottavaa muutoksesta, uuden oppimisesta ja vanhan poisoppimisesta. Asioiden ideointivaiheessa kaikkia ajatuksia kannattaa kuunnella avoimesti. Kritiikin vaihe tulee myöhemmin. Hallituksen kärkihanke koulun kehittämiseksi on tärkeä. Opetusministeri tekee tässä hyvää työtä. Koulua on kehitettävä ja katseen on oltava visioinnissa jo pitkällä 2020-luvulla. 


On tiedostettava opetuksen sudenkuopat ja tuettava opettajien oppimista

Uusi POPS on jatkuvan kriittisen arvioinnin ja keskustelun kohteena. Opetuksen eheyttäminen ja digitaalisten oppimisympäristöjen sekä opetuskäytänteiden kehittäminen lienevät kiistellyimmät aiheet opsista. Ehkä turhauttavimmatkin, koska keskustelu asiasta poukkoilee usein joko-tai-akselilla. Muutamassa yhteydessä ja joissain aiemmissa blogiteksteissä olen yrittänyt viestittää erityisesti eheyttämisen mahdollisuuksia mielekkäälle ja innostavalle opetukselle. Mutta kuten Hyytiälä toteaa videoblogissaan, ei saarnaamisella ole merkitystä ilman omakohtaista kokemusta. Muistutanpa kuitenkin edelleen opetuksen eheyttämisessä piilevästä riskistä, touhupedagogiikasta, josta saattaa muodostua jopa uuden OPSin akilleenkantapää. Näin käy, jos opetuksen eheyttämisestä ja ilmiöviikoista tulee oppimisesta irrallisia hulinaviikkoja ja opetuksen järjestämisessä unohtuvat:
  1. opetus, jolloin ajatellaan lasten oppivan itse toiminnasta itse opiskellen tai toisiltaan, opettajan toimiessa vain ohjaajana, ja 
  2. opetuksen vahva tavoitteellisuus ja tavoitteiden johtaminen oppiaineiden tavoitteista unohtuvat - toiminta itsessään nähdään tärkeä, jolloin vain stressaavasta touhuilusta muodostuu jonkinlainen tavoite.
Koulun kehittämisen rintamalla on mennyt viime vuosina lujaa ja nyt on osattava pysähtyä uuden äärelle. Otetaan OPSia pala kerrallaan haltuun ja varmistetaan, että opettajien tai koulujen väliset tieto- ja taitoerot eivät muodostu liian suuriksi. Ainakin seuraavat kaksi vuotta on syytä toistaa ja vaalia sitä, mitä olemme juuri oppineet ja alkaneet hiljalleen toteuttaa opetustyössä. Kiire ei ole "keksiä" mitään uutta ja mullistavaa. Menestyvä koulu ja menestyvät opettajat tulevat olemaan ne, jotka yhdessä kokevat hallitsevansa mm. teknologiaa tai oppilaita innostavien oppimisympäristöjen sekä kokonaisuuksien muodostamisen ja uskaltavat hyödyntää näitä taitoja tarkoituksenmukaisesti opetuksessaan. Opettajien täydennyskoulutus, koulujen sisäinen sujuva vuorovaikutus, tiedon jakaminen, opettajien yhteistyö sekä mm. mentorointi koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi ovat pidettävä keskiössä, jotta osaamme kehittää koulua jäntevästi oppimista ja kasvua tukevaksi.


Opetuksen kehittämisessä on nähtävä tulevaisuus ja yhdenvertaisuutta edistävä koulu

Osa OPSia ja koulun kehittämistä koskeva julkinen keskustelu on linjaa "tätähän me tehtiin jo 80-luvulla". Näin tehtiin 80-luvulla tai jo 20-luvulla, koska mistään uuden keksimisestä ei koulun kehittämisessä ole kysymys, jos ei huomioi sitä, että jokaisen uuden sukupolven on "keksittävä" itse ne asiat, jotka "keksittiin" jo 1980-luvulla tai 1930-luvulla. Ei koulussa ole sinänsä mitään uutta keksitty sen jälkeen, kun koulu on keksitty. Sen verran meistä on kuitenkin löydyttävä keksijää jokaisesta, että jokainen opettaja ja koulun johtaja "keksii" itse hyvän opetuksen idean ja OPSin idean suhteessa oppilaisiinsa ja heidän tarpeisiinsa.

OPS-keskustelusta löytyy myös hämmästyttävä näkökulma. Uusi OPS on ollut käytössä reilun vuoden. Silti osa ihmisistä tuntuu sälyttävän oppimistulosten notkahduksen uuden OPSin syyksi. Tosiasiassa luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen, kädentaitojen heikkeneminen, fyysisyyden rapautuminen, eriarvoisuuden kasvu eli kotitaustan vaikutus oppimistuloksiin tai käyttäytymisen ongelmat ovat alkaneet prosessina jo kauan sitten. Uudella OPSlla ei ole osaa eikä arpaa oppimistulosten heikkenemiselle. Uusi OPS pyrkii sen sijaan huomioimaan aiempia opetussuunnitelmia paremmin vallitsevan yhteiskunnan muutoksen, jonka "syytä" nämä aiheelliset huolet ovat.

Maailma, lasten kasvuympäristö, perheiden elinympäristö sekä työelämä muuttuvat kiivaasti. Koulun kehittämistyö on siksi välttämätöntä. Peruskoulun uusi OPS on erinomainen perusta koulun kehittämiselle mutta se sisältää riskejä, jotka meidän on huomioitava kehittämistyössä. Riskinä on em. opetuksen opetuksettomuus ja tavoitteiden puute "ilmiöviikoilla". Riskinä on, että emme osaa tukea riittävästi opettajia koulun toimintakulttuurin muutoksessa. Riskinä on, että opettajien sekä koulujen väliset erot teknisten laitteiden käytön osaamisessa, käytössä sekä laitekannan laadun ja määrän osalta kasvavat. Riskinä on, että koulun toimintakulttuurin uudistamista ei johdeta ja töitä tehdään samalla tavalla kuin tähänkin saakka on totuttu tekemään.

Jos emme huomioi riskejä ja toimi niiden selättämiseksi, tulemme toteamaan muutaman vuoden päästä koulujen välisten erojen kasvaneen ja oppilaiden perustaitojen edelleen heikenneen. Voimme todeta yleensä polarisaation kasvaneen ympärillämme. Alamme vaatia toisaalla paluuta perustaitoihin ja tasoryhmityksiin, mikä tarkoittaa koulun pedagogiikan kapea-alaistumista. Toisaalla alamme vaatia lastemme yksilöllisyyden paremmin huomioivampia ratkaisuja, mikä tarkoittaa käytännössä julkisen, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän koulun päättymistä. Jotta pystymme kehittämään koulua, joka takaa kaikille lapsille sosiaalisesta taustasta, sukupuolesta tai asuinpaikasta riippumattoman, yhdenvertaisen ja yksilöllisen mahdollisuuden oppia, kasvaa ja edetä koulutuksen poluilla itseään kehittäen, edellyttää se opetuksen ja koulun jatkuvaa kehittämistä. Uusi POPS on mahdollisuus koulun kehittämistyölle ja erinomaisen peruskoulumme hyvälle tulevaisuudelle.

Menestystä hallituksen koulun ja oppimisen uudistumista edistävälle kärkihankkeelle ja sen parissa töitä tekevälle tiimille sekä mukana oleville kouluille ja kunnille!


torstai 18. toukokuuta 2017

Ei ole ikävä perinteisiä työkirjoja ja perinteistä opetusta – digitaliset välineet toimivat oppimisen ja oppimismotivaation tukena lapsille ja aikuisille!

Kajaanissa on järjestetty parin vuoden ajan opettajien sisäisinä täydennyskoulutustilaisuuksina nk. digikahviloita. Toiminta on virinnyt ammattikorkeakoulun opettajien myötävaikutuksella ja on sittemmin laajennettu koskemaan kaikkia kouluasteita. Opettajat ovat kokoontuneet digikahviloihin esittelemään toisilleen hyviä opetuskäytäntöjä nyt parin vuoden ajan. Näkökulma on ollut nimensä mukaisesti digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöön ottamisessa ja toimintamallien esittelyssä. Pääsin tänään mukaan seuraamaan perusopetuksen opettajien ja digimentoreiden käytäntöjen esittelyä. TVT-mentorit Jukka ja Olli esittelivät mentoritoiminnan kokemuksia, ja erityisopettajat Marjo ja Kati esittelivät digipilottiluokkien toimintaa.


Perusopetuksen tulosalueen johtaja Päivi Rissanen (edessä vasemmalla)
pohjustaa iltapäivän digikahvilan alulle 


Mentorointi on koettu mielekkäänä ja tehokkaana opettajien osaamisen kehittämisen muotona 

Mentorointi on koettu vaikuttavaksi opettajien täydennyskoulutusmuodoksi.  Toiminta on tukenut uuden opetussuunnitelman jalkauttamista käytäntöön erityisesti opetuksen eheyttämisen näkökulmasta ja opettajat ovat harjoitelleet yhdessä mentoreiden kanssa digitaalisten välineiden hyödyntämistä opetuksensa rikastamiseksi. Toimintaa on toteutettu reilut kaksi vuotta Kajaanissa. Ensimmäisenä vuonna meillä on ollut neljä mentoria ja toisena vuonna kaksi mentoria. Mentoritoimintaan on käytetty sekä kunnan omaa rahaa että valtion erillisavustusta. Jatkoa toimintaan ja rahoitukseen toivottaan ja myös tarvitaan.

Mentorit ja opettajat ovat pitäneet hyvänä sitä, että jokaisella kajaanilaisella opettajalla on henkilökohtainen päätelaite. Oppilaiden laitekantaa on ryhdytty hankkimaan lisää ja opettajille on annettu mahdollisuus toteuttaa jatkossa myös ”oppikirjatonta” koulua ja hankkia oppilaille henkilökohtaiset laitteet kirjojen sijasta.

Opettajat ovat kokeneet mentoritoiminnan erittäin hyvänä täydennyskoulutuksen muotona. Tekemällä oppii huomattavasti paremmin, kuin luennoilla istumalla ja opetusta kuulemalla. Jukka ja Olli ovat nähneet tärkeänä, että lapset oppivat käyttämään sähköisiä välineitä järkevään ja oppimista kehittävään toimintaan pelkän viihdekäytön lisäksi. Toiminta on madaltanut opettajien kynnystä perehtyä toisten luokkien työhön ja myös ottaa itse vastaan toisen opettajan tukea omaan työhön. Olli muistutti vielä osaamisen jakamisen merkityksestä, jonka mahdollisuutta kouluissa tulisi vielä nykyistä paremmin hyödyntää. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea vaan hyviä materiaaleja ja käytänteitä kannattaa jakaa. Kajaanissa eri kouluasteiden opettajille onkin tehty Sharepoint-sivustolle osaamisen ja oppimateriaalin jakamisen sivusto, jonka käyttöön tulisi oppia ja jonka mahdollisuuksia oman ammatillisuuden kehittämiseksi tulisi hyödyntää jatkossa nykyistä paremmin.

Mentorimallia tullaan Kajaanissa jatkamaan myös ensi lukuvuonna. Käytänteitä tultaneen hieman muuttamaan nykyisestä. Kesän korva näyttää, mihin suuntaan syksyllä lähdetään.


”Ei ole ikävä perinteisiä työkirjoja ja perinteistä opetusta”


TVT-mentorit Olli ja Jukka
Digikahvilassa esiteltiin perusopetuksen digipilottien toimintaa Lehtikankaan harjaantumisopetuksen luokkien työnä. Kahden vuoden kokemus ”oppikirjattomasta” toiminnasta on ollut erittäin hyvin onnistunut. Toiminta on edennyt koko ajan oppiminen ja opetussuunnitelman tavoitteet vahvasti edellä. Kaikki sovellukset ja laitteen käyttö on mietitty oppimisen näkökulmasta: miten tuetaan lapsen itseilmaisun, tekemisen ja ajattelun kehittymistä digitaalisin välinein. Luokkien käytössä ovat olleet iPadit, jokaisella oppilaalla henkilökohtainen laite.

Sovellukset ja OneNote-ympäristö tukevat opettajien kokemuksen mukaan vahvasti lapsen ilmaisua erinomaisesti vaikka lapselta puuttuisi kieli tai kyky itsensä ilmaisuun olisi rajoittunutta. Sähköiset oppimisympäristöt tukevat opetuksen ja opiskeltavan aineksen jäsentämistä lapselle selkeiksi ja hallittaviksi kokonaisuuksiksi. Kynät, kirjat ja muut välinet eivät ole sikinsokin oppilaan pulpetilla vaan jäsentyneenä lapsen omassa ympäristössä. Tämä on tukenut tehokkaasti lasten tarkkavaisuuden kehittymistä ja tarkkaavaisuuden säilymistä oppimistilanteessa. Sähköiset ympäristöt tekevät koulussa tehdyn lapselle ja vanhemmille näkyväksi. OneNote on oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan muuttuva ja uudistuva ”oppikirja”, jonka sisältöihin voi palata aina uudelleen, muokata ja kehittää jo aiemmin tuotettua lapsen henkilökohtaista oppimateriaalia. Laite mahdollistaa tukea tarvitseville lapsille myös sujuvan integroitumisen yleiseen opetukseen: oppilaat pääsevät osallistumaan ja tekemään omalla tasollaan töitä muiden kanssa, osana yhteistä tavoitetta esimerkiksi projektitöissä.

Marjo totesi osuvasti, ettei ole ikävä perinteisiä oppikirjoja ja perinteistä opetusta, koska niin oppilaat kuin opettajat hyötyvät sähköisten oppimisympäristöjen ja välineiden käytöstä. Tietoa voidaan jakaa ja jalostaa tehokkaasti yhdessä. Kun opettajat tekevät yhdessä oppimateriaalia, kehittyy osaaminen ja myös ammatillisuus jatkuvasti. Monisteet ovat näillä luokilla jo täysin historiaa. Myös perheet ovat kokeneet opettajien mukaan laitteet mielekkääksi. Näiden pilottiluokkien toimintaan kahden vuoden ajalta voi tutustua blogista: www.ipadoppimisentukena.blogspot.com